Tavaratilan ja kuormatilan kuvat, jotka vastaavat ostajan kysymyksiin

Kukaan ei osta autoa tavaratilan kuvan takia. Moni kuitenkin jättää auton pois laskuista sen takia – tai siksi, että kuva puuttuu.

Tavaratilan kuvan tehtävä ei ole näyttää kauniilta. Se vastaa joukkoon hyvin käytännöllisiä kysymyksiä: mahtuvatko lastenrattaat, mahtuuko koirahäkki, menevätkö golfmailat sisään poikittain, mitä tapahtuu, kun istuimet kaadetaan. Ostaja ei voi seistä auton takana katsomassa, joten kuvan täytyy katsoa hänen puolestaan.

Tässä oppaassa käydään läpi, miten tavaratilat ja kuormatilat kuvataan niin, että kuvat oikeasti vastaavat noihin kysymyksiin – ja miksi rehellisyys tässä kuvassa kannattaa.

Mitä ostaja oikeasti kysyy

Tavaratilan tilavuuslukuja on olemassa, mutta lähes kukaan ei tee ostopäätöstä niiden perusteella. ”451 litraa” ei kerro ostajalle mitään; ”rattaat mahtuvat ja ostokset vielä viereen” kertoo kaiken. Kuvan avulla ostaja kuroo tämän eron umpeen – hän katsoo tavaratilaa ja sijoittaa mielessään oman arkensa sen sisään.

Siitä näet, mitä kuvan täytyy välittää: todellinen syvyys, todellinen leveys pyöränkotelojen välissä, korkeus hattuhyllyn alla, kuormauskynnys ja se, mitä istuinten kaataminen oikeasti saa aikaan. Yksi hämärä puhelinräpsy avoimesta takaluukusta ei kerro mitään näistä.

Tavaratila kuuluu vakiokuvauslistan keskeiseen kuvasarjaan. Seuraavaksi käydään läpi, miten tämä kuva – ja sitä tukevat kuvat – otetaan kunnolla.

Tavaratilan kuvasarja

1. Tavaratila auki, suoraan takaa, puskurin korkeudelta.

Perusotos. Seiso suoraan auton takana, kamera suunnilleen puskurin ja kuormauskynnyksen korkeudella ja suorassa aukkoon nähden. Pään korkeudelta alaspäin kuvattuna jokainen tavaratila näyttää matalalta tarjottimelta; vaakasuoraan kuvattuna näkyy se syvyys, jonka ostaja näkisi kyykyssä aukon edessä – ja juuri niin hän arvioi tilan paikan päällä. Ota koko aukko kuvaan niin, että kuormauskynnys näkyy – kynnyksen korkeudella on väliä jokaiselle, joka nostaa sisään koiria, rattaita tai laatikoita.

2. Hattuhylly paikallaan, sitten poistettuna.

Kaksi kuvaa. Kun hattuhylly on paikallaan, ostaja näkee arkikäytön katetun säilytystilan. Kun se on poistettu, hän näkee koko korkeuden kattoon asti – version, jolla on merkitystä koirahäkin ja muuton kannalta. Jos hattuhyllyn saa säilöön tavaratilan lattian alle, kuvaa sekin; jos ei saa, ostajat, joiden täytyy ottaa se huomioon, ansaitsevat tietää sen.

3. Istuimet pystyssä, sitten kaadettuina.

Kaadettujen istuinten kuva puuttuu vaihtoautojen myynti-ilmoituksista useammin kuin mikään muu, vaikka se on yksi pyydetyimmistä. Kaada takaistuimet kokonaan ja kuvaa avoimelta takaluukulta tavaratilan pituussuunnassa. Kaksi asiaa kannattaa näyttää rehellisesti: onko lattia tasainen vai porrastettu kohdassa, jossa istuimet kohtaavat tavaratilan, ja kaatuvatko istuimet jaolla 60/40 vai 40/20/40 – kuva, jossa yksi osa on kaadettu ja toinen pystyssä, näyttää jaon paremmin kuin mikään kuvaus.

4. Tavaratilan lattia nostettuna.

Nosta lattialevy ja kuvaa, mitä sen alla on: vararengas, rengaspaikkaussarja tai säilytyslokero. ”Onko siinä vararengas?” kysytään jatkuvasti; tämä kuva vastaa siihen lopullisesti.

Valaistus: pimeän luolan ongelma

Useimmat huonot tavaratilakuvat kaatuvat valoon. Tavaratila on tummaksi verhoiltu laatikko, jota sen oma takaluukku varjostaa, ja kun kamera mittaa valotuksen ympäröivästä kirkkaasta näkymästä, sisätila piirtyy kuvaan mustana aukkona.

Korjaukset ovat yksinkertaisia:

• Käännä auto niin, että avoin takaluukku osoittaa taivaan kirkkaimpaan kohtaan – taivaan pitää valaista avointa tavaratilaa, ei jättää sitä varjoon
• Säädä valotus napauttamalla tavaratilan sisäosaa, älä taustaa; puhki palanut taivas takaluukun takana ei haittaa, näkymätön tavaratila haittaa
• Pilvisinä päivinä on helpompaa kuin aurinkoisina – suora aurinko auton takana jättää tavaratilan syvimpään varjoonsa

Sama valotuslogiikka pätee matkustamon kuviin, joita käsitellään sisätilojen kuvausoppaassa.

Laajakulman ansa

Puhelinten ultralaajakulmakamerat saavat pienet tavaratilat näyttämään valtavilta. Juuri siksi niitä ei pidä käyttää.

Ultralaajakulmakuva tavaratilan aukon sisältä venyttää tilaa kuin kiinteistönvälittäjän kylpyhuonekuva. Ostaja saapuu, avaa tavaratilan ja tuntee tulleensa johdetuksi harhaan – ja ostaja, joka kokee tulleensa harhaan johdetuksi tavaratilan suhteen, alkaa epäillä kaikkea muutakin myynti-ilmoituksessa. Kuva ei myynyt autoa; se loi pettymyksen ja mahdollisesti turhan näyttökäynnin molemmille osapuolille.

Käytä pääkameraa, seiso kauempana ja anna tavaratilan olla sen kokoinen kuin se on. Ostaja, jolle tavaratila riittää, on se, joka oikeasti ostaa auton. Rehellisen rajauksen ansiosta yhteyttä ottavat ne, jotka myös vievät kaupan loppuun.

Sama sääntö koskee lavastusta: älä aseta tavaratilaan tarkoituksella pientä matkalaukkua, jotta tila näyttäisi isommalta. Jos haluat näyttää mittakaavan, kokoon taitetut rattaat tai vakiokokoinen laatikko tekevät sen rehellisesti.

Farmarit, SUV:t ja pakettiautot: mikä muuttuu

Farmarit. Myyntivaltti on pituus ja tasainen lattia. Anna etusija kaadettujen istuinten kuvalle, joka on otettu takaluukulta matalalta eteenpäin – pitkä lattia on juuri se, minkä takia farmari ostetaan. Ota mukaan myös lattian alla oleva säilytystila, jos autossa on sellainen.

SUV:t. Kysymykset koskevat kuormauskynnyksen korkeutta ja sitä, mitä tavaratila oikeasti tarjoaa suhteessa auton kokoon – moni SUV vie vähemmän tavaraa kuin viistoperä, josta ostaja on luopumassa. Kuvaa rehellisesti vaakatasosta; ylhäältä alaspäin kuvattuna SUV:n tavaratila kaunistuu jo fiktion puolelle. Jos autossa on kolmas istuinrivi, kuvaa tavaratila sekä kolmas rivi pystyssä että kaadettuna, koska ero on yleensä huima ja siitä kysytään aina.

Pakettiautot. Kuormatila ei ole tukikuva – se on itse tuote, ja se ansaitsee oman kuvauslistansa: kuormatilan pituus takaovilta, näkymä sivuovelta, väliseinä, sisäverhoilu ja lattian kunto. Koko sarja käydään läpi pakettiautojen kuvausoppaassa.

Missä nämä kuvat ovat galleriassa

Tavaratilan kuvat sijoittuvat sisätilakuvien joukkoon matkustamon kuvasarjan jälkeen – tyypillisesti tavaratila auki, hattuhylly poistettuna, istuimet kaadettuina ja lattia nostettuna, tässä järjestyksessä. Kaksi–neljä kuvaa riittää lähes mille tahansa autolle. Ne eivät kerää klikkauksia, joten ne eivät koskaan aloita galleriaa; ne muuttavat kiinnostuksen yhteydenotoiksi, ja niitä lukevat tarkkaan ne ostajat, jotka ovat lähimpänä päätöstä.

Niiden ympärillä olevat ulkokuvat määräävät gallerian sävyn. Motuvassa ulkokuvien taustat vaihdetaan siistiin, yhtenäiseen studiomiljööseen, joten käytännön kuvat – tavaratila, istuimet, matkamittari – ovat osa galleriaa, joka näyttää alusta loppuun ammattimaisesti tuotetulta. Vain tausta rakennetaan: auton omat pikselit irrotetaan kuvastasi ja yhdistetään studiomiljööseen, joten lopputuloksen auto on se auto, jonka kuvasit. Hankalassa kuvassa auton reunat voivat silti irrota taustasta epätäydellisesti, joten vertaa jokaista kuvaa alkuperäiseen ennen kuin julkaiset sen.

Katso, miten Motuva toimii verkossa →

Aloita ilmaiseksi

20 kuvaa kuukaudessa. Ei korttia. Ei esittelypuhelua.

Lähetä yhden myynti-ilmoituksen kaikki kuvat ja katso valmis galleria – studiotaustaiset ulkokuvat ja rehelliset käytännön kuvat – ennen kuin maksat mitään.

Aloita ilmaiseksi – ei korttia, ei esittelyä →

Lue seuraavaksi:

Tavaratilan kuvasarjan rinnalla olevat matkustamon kuvat – istuimet, kojelauta, näytöt ja niiden oikea valotus:

Auton sisätilojen kuvaaminen: näin onnistut matkustamon kuvissa →